Kotia kohti!

Kolme viikkoa on nyt sitten ohi. Aika meni todella nopeasti. Uutta tuli opittua niin Japanin kulttuurista, ruoasta, perinteistä, hoitotyöstä ja paljon muusta. Tutustuimme aivan ihaniin ja mahtaviin ihmisiin. Mahtava kokemus takana ja ei kyllä kaduta että tuli lähdettyä vaikka kyllähän se aluksi jännitti miten tänne sopeutuu, onnistuuko kommunikointi ja kaikki muut asiat mutta hyvin me pärjättiin! Parhaiten mieleen jäi perinteiset japanilaiset rakennukset ja kaikki ne pienet yksityiskohdat, baseball-ottelu, ruokakulttuuri, hoitotyön kattava maailma, koulun festivaali viikonloppu sekä ystävälliset ihmiset. 

Saimme nauttia aivan mahtavista, lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Pari viileämpää ja sateisempaa päivääkin väliin mahtui mutta ei se helteen keskellä haitannut. Yksi kunnon myrskykin saatiin kokea, ukkosta, salamointia ja kaatosadetta jatkui vuorokauden ajan. Olipahan sekin omanlainen kokemus. Ainiin joo kyllähän yksi maanjäristyskin koettiin tai semmoinen oli ainakin tapahtunut mutta ei me mitään huomattu vaikka siihen aikaan oltiin ulkona. No blondit liikenteessä, mitäpä muuta siitä voi sanoa. 

Monta kokemusta rikkaampa lähdemme kohta puoliin kohti koti suomea. Pitkä lentomatka taas edessä, Sapporo-Tokio-Helsinki ja osalla porukkaa vielä Kajaani. Mukaan täältä saamme neljä japanilaista opiskelijaa jotka tulevat kahdeksi viikoksi vuorostaan vaihtoon Suomeen. :)

                          

Mukavat muistot lämmittää sydämessä pitkään ja onpahan vanhoilla päivillä muillekin ihmisille paljon erilaista kerrottavaa! :)

Viimeisen viikon kuulumisia..

Tiistaina pääsimme osallistumaan kokkaus tunnille koululla. Meidät jaettiin kuuteen kuuden hengen ryhmään. Jokainen sai oman vastuualueen mitä pitää tehdä. Me molemmat saimme valmistaa jälkiruoan, joka oli kurpitsahyydyke.

   

    Annosten kokoamista. 

Ylhäällä vasemmalla kurpitsahyydyke, oikealla paistettua broileria tomaattien ja ruohosipulin kera. Alhaalla oikealla misokeittoa, jossa kananmunaa ja vasemmalla riisiä, erilaisten lisukkeiden kanssa. :)

Keskiviikkona meillä oli kaksi tutustumiskäyntiä. Ensimmäisenä oli vuorossa hoitokoti Seikouen. Hoitokoti oli tuttuun tapaan iso kuten kaikki japanilaiset hoitokodit, se oli monikerroksinen kerrostalo. Saimme kattavan tietopaketin siitä miten hommat siellä hoituvat, henkilökunnan määrästä ja asukkaista.

Erään asukkaan kanssa teimme lopuksi origameja. Asukas on jo 99-vuotias mutta hyvin taitava käsistään :)

Seuraavaksi matkamme jatkui kohti toista hoitokotia nimeltään Gardenhouse Kuriyama. Ei voi muuta sanoa kuin että vauu mikä paikka. Sisustus oli viimeisen päälle tyylikäs ja arvokas, kerroksia paikassa oli kolme. Siellä oli myös päiväkeskus sekä ryhmäkoti. Asukkaat oli jaoteltu heidän kunnon mukaan. Paikasta huomasi selvästi miten henkilökunta välitti asukkaista. Viriketoimintaa siellä oli jokapäivälle jotain, tänään vuorossa oli karaokea. Asukkaita siellä kaiken kaikkiaan on n. 100. Teimme kierroksen koko talossa ja samalla sairaanhoitaja selitti talon toiminta tapoja.

Osallistuimme pienimuotoiseen teeseremoniaan.

Torstaina suuntasimme aamulla koululle, jossa meitä odotti jutustelu tuokio koulun rehtorin kanssa meidän täällä olo ajasta. Saimme koululta lahjaksi kimonot, jotka päällä suuntasimme saliin. Siellä koulun kaikki oppilaat odottivat meitä ja jätimme heille jäähyväiset. 

Iltapäivällä meillä oli edessä vielä toinen vierailu kaupunginjohtajan luona. Siellä puhuimme vielä meidän tästä kolmesta viikosta ja miten meillä on mennyt. Illalla oli ohjelmassa enää viimeisten tavaroiden pakkaaminen. On sitä tavaraa kertynyt näiden viikkojen aikana ja ylikiloja varmasti tulee mutta se on vasta huomisen murhe kun suuntaamme lentokentälle ja siellä sitten tuomio tulee paljonko joutuu ylikiloista maksamaan... 

Japanilainen hoitotyö lähihoitajan näkökulmasta

Tässä postauksessa olisi tarkoitus avata vähän enemmän japanilaista hoitotyötä lähihoitajan näkökulmasta, sekä pohtia mikä on samanlaista ja kertoa eroavaisuuksista!

Lähihoitajan rooli japanilaisessa hoitotyössä on lähinnä sama kuin Suomessa olisi hoitoapulainen. Lähihoitaja ohjaa ja auttaa arkisissa askareissa kuten syömisessä, pukeutumisessa, wc-käynneissä sekä peseytymisessä. Lähihoitaja ei tee haavanhoitoa, jaa tai anna lääkkeitä, mittaa verenpainetta tai edes mittaa kuumetta, tämän tekee sairaanhoitaja. Tämä pätee kaikissa hoitopaikoissa. 

    Lähihoitajan asu on aika samanlainen kuin Suomessa.      

Apuvälineitä käytetään yhtä paljon kuin Suomessa ja ne ovat aikalailla samanlaisia kuin meillä, pari eroavaisuutta löytyy. Alla olevat kuvat on otettu koulun festivaaleilta, jossa oli kattava esitys erilaisista apuvälineistä. 

                  

                  

                  

                  

                  

                  

                 

                 

Hoitotyö on osaltaan siis samanlaista kuin meillä Suomessa mutta suurin eroavaisuus on lääkehoidossa sekä hoidollisissa toimenpiteissä kuten haavanhoito, verenpaineen mittaus yms. Suomessa lähihoitaja tekee näitä kaikkia mutta Japanissa nämä hoitaa sairaanhoitaja. Koska Japanissa lähihoitaja toimii enemmän ohjaajana niin heillä on selvästi paljon enemmän aikaa asiakkaille kuin meillä Suomessa. He kerkiävät jutella ja viettää enemmän aikaa heidän kanssaan kuin me Suomessa. Samanlaista molemmissa maissa on se että me molemmat ohjaamme asiakkaita päivittäisissä toiminnoissa. Japanissa on myös enemmän aktiviteetti toimintaa kun meillä Suomessa. Eräässäkin hoitotyön paikassa aktiviteettia oli joka ikinen päivä. 

     

         Kuvassa sairaanhoitaja tekee asiakkaan jaloille haavanhoitoa.

Pääsimme harjoittelemaan sekä vierailemaan monessa hoitotyön paikassa

Hello Enjoy: kehitysvammaisten hoito- ja työkeskus

Kurinosato: hoitokoti

Sentokuen: yksityinen vanhustenpalvelutalo

Fukushimura: kehitysvammaistenpalvelutalo/päivätoimintakeskus

Kurinoki: kuntoutujien työkeskus

Red Cross Hospital: pitkä-aikais sairaala

Seikouen: vanhustenpalvelutalo 

Gardenhouse Kuriyama: vanhustenpalvelutalo 

Vierailukäynnit ja harjoittelut olivat todella antoisia ja niistä sai paljon irti. Mukavaa oli huomata minkälaista hoitotyö on täällä Japanissa. :)

Baseball-ottelu, shoppailua, yökyläilyä...

Lauantaina aamupäivästä lähdimme bussilla kohti Sapporoa ja suuntana oli baseball stadion. Mukaan lähti koulun oppilaita, Nakano sekä Kyoko. Vaikka itse ei ole mikään baseball fani niin täytyy sanoa että paikka oli aivan mahtava ja peli myös! Tunnelma oli huikea koko pelin ajan ja kaikki jaksoivat kannustaa omaa joukkuetta. Meidän kannustama joukkue voitti pelin, jee! Vaikkakin ei siinä tiennyt kumpi on parempi joukkue tai kumpaa kannattaisi kannustaa mutta koska koko meidän porukka kannatti Fighters-joukkuetta niin luonnollisesti mekin kannatimme sitä. Peli kesti melkein neljä tuntia ja siihen vielä matkat bussilla niin meillä meni tähän koko päivä ja vasta illalla olimme takaisin asuntolalla. Oli kyllä jälleen erilainen ja mukava päivä :)

                 

                 

Sunnuntaina saimme viettää aikaa Mr. Takahiro Akushichi perheen kanssa. Ensin kävimme heidän kotonaan ja sen jälkeen menimme lounaalle hyvin pieneen japanilais tyyliseen ravintolaan. 

                

Matka jatkui kohti todella suurta ostoskeskusta, aikaa valitettavasti oli rajallisesti vaikka olisimme voineet viettää siellä koko päivän aamusta iltaan. Mukaan tarttui kuitenkin paljon tavaraa niin itselle kuin tuliaiseksi.

Shoppailun jälkeen vuorossa oli päivällinen. Tarjolla oli salaattia, nuudeli keittoa, kasviksia sekä erilaisia lihoja kuten kanaa, possua.. Pääsimme grillaamaan lihoja sekä kasviksia. Ruokaa oli taas paljon ja se oli maukasta! 

                      

                      

                      

                         Kylmää nuudelikeittoa!

                     

                                         Grillattavaa, ja oli muuten herkullista!

                     

       Viher- ja perunasalaattia! 

Illan hämärtyessä lähdimme kohti yöpaikaa. Yövyimme Mr. Takahiro Akushichin vanhempien luona. Vastaanotto oli lämmin ja vaikkakaan kumpikaan vanhemmista ei puhunut englantia kuin ihan pari sanaa, oli meillä hauskaa ja ymmärsimme toisiamme. Japanilaiset eivät yleensä kutsu ketään yökylään ja jos niin käy niin se on suuri kunnianosoitus.

Yön saimme nukkua perinteisellä japanilaisella tatamilla. Eli käytännössä ohut patja lattialla. Ei ehkä parhaat mahdolliset yöunet takana mutta kyllähän siinä yhden yön jotenkin nukkui. Aamulla paikat oli hiukan jumissa ja selkä kipeä..mutta ompahan sekin koettu!

                     

Maanantai aamuna teimme riisikakkuja...

                     

Ensiksi kunnolla keitetyt riisit "nuijitaan" isolla puunuijalla. ( isäntä oli itse käsin tehnyt nämä valmistusastiat ja siihen tarvittavat välineet.) Seuraavassa vaiheessa riisiä painellaan ja pyöritellään samaisella puunuijalla ( on muuten oikeasti voimia vievää puuhaa )

Viimeisenä vaiheena riisiä vaivataan astiassa kuin pullataikinaa ja välillä annetaan kunnon kumaus nuijalla päälle! Riisistä tulee venyvä ja kimmoisa "taikina". 

                   

Seuraavaksi vuorossa oli tehdä riisikakuille kuorrute. Kuorrute vaihtoehtoina oli papuhillo, murskattuja seesaminsiemeniä ja mausteliemessä olevia pieniä papuja. 

                    

                  

                     Valmiit riisikakut. 

                                    

Sekä poimimme hedelmiä heidän omasta puutarhasta. Kyllä käy kateeksi kun ei omalla takapihalla kasva tuollaisia herkkuja! 

Ennen asuntolalle menoa vielä pikavisiitti Mr. Takarihon kotona. Kuvassa hänen tyttärensä sekä tyttären opiskelijat (n. 14-15 vuotiaita)

    

Viimeinen viikko lähti liikkeelle aika haikeissa tunnelmissa. Enää pari päivää täällä oloa, mukava olisi vielä jäädä mutta toisaalta kotiin on aina mukava palata. Tästä lähti siis meidän viimeinen viikko täällä :)

Vierailukäyntejä sekä työssäoppimista.

Maanantai alkoi hyvissä merkeissä kun pääsimme tutustumaan ja työskentelemään paikalliseen leipomoon. Siellä työskentelee erilaisia kuntoutujia. Aluksi tutustuimme paikkoihin, sitten päästiin asiaan eli leipomaan! Teimme vaniljakreemiä, pikkuleipiä, pullaa ja croisantteja. Leipomisen jälkeen paras osuus, leivosten syömistä. Namss! :)

     Vaniljakreemin tekoa, olipa hyvää vaikka itse sanonkin.

   Hengityssuojaimet päällä leipoessa, ettei vaan pöpöt lennä taikinaan.

                 

                     Saimme leipomolta mukaan croisantteja ja mustikkapullaa!

Tiistaina meillä oli ensimmäinen "vapaa-päivä" ja vietimme aikaa japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Päivään mahtui käynti eläintarhassa, shoppailua ja hyvää ruokaa! 

                         

                            Shinto-temppeliä katsomassa!

Keskiviikkona meidän olisi pitänyt mennä harjoitteluun erääseen päiväkotiin mutta aamulla kuulimme suru-uutiset, eilen eräs työntekijä oli menehtynyt auto-onnettomuudessa ja me emme menneet sinne sitten ollenkaan. :/

Iltapäivällä vierailimme Red Cross Hospitalissa. Saimme kattavan esityksen ja kierroksen sairaalan tiloista, henkilökunnasta, laitteista ja siitä mitä kenenkin toimenkuvaan kuuluu. Täytyy kyllä sanoa että on siellä hiukan erilaista kuin meillä Suomessa. Sairaala oli aika pieni ja tiloja oli niukasti, huoneet eivät nekään olleet kovin suuria mutta potilaita siellä oli sitäkin enemmän. No pitää sopusija antaa. Henkilökuntaa siellä näytti olevan paljon mutta kuulemma lisää lääkäreitä sekä hoitajia tarvittaisiin. Eniten ehkä ihmetytti paikka missä kuntoutus tapahtui. Se oli yksi iso huone, johon oli mahdutettu kaikki mahdolliset kuntoutus välineet mitä sairaalalta löytyi. Fysioterapeutteja siellä työskenteli 3 ja kertoman mukaan he kuntouttavat n. 40 ihmistä päivän aikana mutta toiveissa olisi että pystyisivät parempaan ja ottamaan enemmän kuntoutujia kuntoutukseen. 

Keskiviikko ja torstain välisenä yönä heräsimme kauheaan ukonilmaan, vesisateeseen ja salamointiin. Eipä olla vastaavanlaista Suomessa nähty tai kuultu, tätä jatkui aamuun asti kun saimme puhelun tulkiltamme joka ilmoitti että tällä ilmalla ei uskalla lähteä ajamaan minnekään vaan saamme pitää vapaa-päivän. Meidänhän piti suunnata harjotteitteluun Fukushimuraan, joka on iso hoitolaitos eri tasoisille kehitysvammaisille. Vapaa-päivä oli edessä mutta ulos ei pystynyt menemään, mikäs sen parempaa ajanvietettä kun rupesimme laskemaan lääkematikkaa!  Jee, mukava päivä oli siis tiedossa.. Onneksi päivällä myrsky laantui pariksi tunniksi ja pääsimme käymään ulkona sekä kaupassa, illalla kuitenkin myrsky alkoi uudestaan...

                          

                             Kuvat juuri ennen myrskyn alkamista...

                          

Perjantaina pääsimme työssäoppimiseen Fukushimuraan. Vaihdon alussa vierailimme tässä paikassa ja saimme silloin jo kattavan kierroksen paikan tiloista, henkilökunnasta sekä asukkaista. Aamulla pääsimme kokeilemaan paperin tekoa!

                          

                     

                          

                          

                          

                              Kiitos kortti paikan asukkaille ja henkilökunnalle.

                          

                             Kuvassa paikan asukas joka auttoi meitä paperin teossa :)

Sitten teimme origameja, testasimme erilaisia japanilaisia leluja ja vietimme aikaa asiakkaiden kanssa.

                          

                          

Iltapäivällä pääsimme jälleen leipomaan, tällä kertaa teimme "perunamuusikeikkoja". Nimi ei ehkä kuullosta kaikkein herkullisimmalta mutta olivatpa ne hyviä, varsinkin kunnon voi nokareen kanssa! Loppu ajasta juttelimme asiakkaiden kanssa ja he kyselivät meiltä useita kysymyksiä Suomesta ja parhaamme mukaan vastailimme.